SA-int väliasu (”Nallepuku”)
Sattuipa sitten niin että bongasin paikallisen Hong Kong-tavaratalon mainoksesta maininnan siitä että heidän valikoimissaan oli 80% alennuksella kuulemma ihan puolustusvoimien tornimerkittyjä väliasuja, eli tuttavallisemmin Nallepukuja. Kokoja luvattiin olevan tarjolla väliltä M-XL.
Tämä pukuhan maksaa tosiaan Varustelekalla paidan ja housujen yhteispakettina ilman postikuluja sen muistaakseni noin viitisenkymmentä euroa. Hong Kong myi näitä pakettina kahteenkymmeneen euroon, joten ajattelin että noin halvalla kun saa kumminkin ehkä toivottavasti aidosti kestävää ja lämmintä kampetta niin ei voi kyllä mielellään kieltäytyä.
Pitemmittä puheitta myymälästä lähti mukaan niin uudenveroinen takki kuin housutkin. Tältä näyttää siis kokonaisuus:
Niille joille tämä asukokonaisuus ei ole tuttu, niin kyseessä on tosiaan puolustusvoimien vanhempaa väliasumallia edustava erillisen takkimaisen väliasun paidan ja pitkien alushousumaisten välihousujen muodostama kokonaisuus.
Itse pidin aikoinaan tätä tuttavallisemmin Nallepuvuksi ristittyä kokonaisuutta eräänä intin parhaimmista jakoesineistä juurikin sen takia koska aloitin palvelukseni talvella, ja siinä joukko-osastossa jossa palvelin niin se kylmä talvi oli todellakin kovin konkreettinen juttu ja tämän takiahan se Nallepuku tulikin tutuksi sitten moneen kertaan.
Nämä puvut joita myydään niin Hong Kongissa kuin Varustelekassakin ovat ilmeisesti valmistettu ulkomailla sellaisen firman kuin “CA Monitor” toimesta ainakin valmistuslappujen perusteella. Niin housut kuin paitakin ovat materiaaliltaan 80% Polyamidia sekä 20% Polyesteria, tosin en millään muista että mistä materiaalista olivat ne Nallepuvut joita meille jaettiin. Joka tapauksessa ne olivat kyllä ihan kotimaisittain valmistettuja toisin kuin ilmeisesti nämä.
Puvusta kokonaisuutena tosiaan sen verran että suhteellisen lämminhän se on itsessään ja täten oikeastaan parhaiten toimii sellaisissa toimissa jossa ei tule liikuttua kovinkaan paljoa. Hikiseen ja pitkäkestoiseen liikuntaan tämä väliasu ei minusta ole omiaan ainakaan kokonaisuutena, vaan lähinnä se minusta toimii parhaiten esim. sellaisissa tilanteissa joissa ei tarvitse liikkua kovinkaan paljoa mutta lämpimänä pysyminen on sitäkin tärkeämpää. En siis lähtisi tetsailemaan tämä päällä kokonaisuutena ainakaan metsiin enkä myöskään pyrkisi pitämään tätä Cooperin testin väliasuna, vaan tosiaan vaikkapa tämä voisi sopia “passiin” taikka sitten kalastuksessa hyvänä väliasuna erityisen kylmillä ilmoilla.
Itse väliasun takki avautuu ja sulkeutuu vetoketjulla. Sen hihansuissa on peukaloille tarkoitetut aukot, joten sinänsä se jo suojaa käsiä paremmin kokonaisuutena kylmältä ihan kohtuullisen hyvin.Myöskin takissa on ihan käyttökelpoisen pitkä tuo kaulus, jonka voi kääntää ylös suojaamaan kaulaa taikka sitten kääntää normaalisti sivuille mikäli tahtoo esimerkiksi päästellä ylimääräistä kehon lämpöä pois vartalonsa suojista.
Puvun housut sitten puolestaan ovat pitkien alushousujen mallia noudattelevat resorivyötäröllä varustetut välihousut. Housuista löytyy myös sepalus, joten housuja ei ole täten tarvis riisua puolitankoon mikäli mielii päästellä kesken matkojaan hiukan jäähdytysvesiä. Tämä on äärimmäisen hyödyllinen ominaisuus.
Pukujen kokoluokasta vielä sen verran että tosiaan nämä ovat jo esimerkiksi kokona “M” aika reiluja. Itse ostin M-kokoluokan takin, ja sanoisin sen kutakuinkin vastaavan Suomalaista L-kokoa suuruusluokaltaan. Sen sijaan koon M housujen puuttuessa ostin sitten koon L välihousut, ja ne osoittautuivat ainakin itselleni hieman liian isoiksi, vaikkakin ihan käyttökelpoisiksi. Väittäisin siis että normaalin vartalokoon omaavan ihmisen ehdottomasti kannattaa metsästää näitä vaatetuksia M-kokoluokalla, sillä jo L on aika isokokoinen varmaan vähän pitemmälle ja enemmän massaa omaavallekin henkilölle.
Toisekseen kieltämättä mietityttää että miksi näitä pukuja on laskettu ylipäätään liikkeelle aivan käyttämättöminäkin. Vaikka puolustusvoimat ovatkin uusineet ilmeisesti nämä vanhempaa mallia olevat väliasut uusilla merinovillaisilla Woolpowerin valmistamilla malleilla, niin siltikin ei taida olla oikein kotoisan PV:mme tapaista ihan näin spontaanisti ulkoistaa tällaisia varusteita ilman jotakin taka-ajatusta.
Minulle nousee väkisin sellainen seikka mieleen näistä että kieltämättä muistikuvieni mukaan nämä Nallepuvut eivät vastaa materiaaliltaan samoja mitä esimerkiksi meille jaettiin, vaikka ulkoisesti ovatkin samanlaisia. Saattanee olla että nämä ovat poistoja PV:n suunnalta sen jälkeen kun on huomattu että ulkomaisen valmistajan vaate-erän valmistusmateriaalit eivät olekaan jollain tapaa samaa tasoa kotimaisten kanssa. Minusta nimittäin tämä Polyamidi sekä Polyesteri sekoituksena ei ole välttämättä kaikkein lämpimin vaihtoehto väliasun materiaaliksi, sillä vaikkapa MP-myymälän myymä Nallepuku, eli väliasun nimellä kulkeva samantyyppinen asustus on lukemani perusteella jo 75% Villaa ja loput sitten muita materiaaleja. Väittäisin sen kuitenkin olevan lähtökohtaisesti parempaa tavaraa lämpöarvoiltaan kuin tämä.
Saapa nyt kuitenkin nähdä että minkälaiseksi nämä puvut osoittautuvat. Ajattelin pestä nämä kokeeksi jossain vaiheessa ja katsoa että tapahtuuko esim. jonkinlaista puvun kutistumista, jota olen kuullut erään lähteen toimesta tapahtuvaksi. Muuten kuitenkin niin väittäisin että toisaalta saa tähän samaan hintaluokkaan varmasti huonompiakin väliasuja, mutta toisaalta sitten taas saa varmasti jonkin verran enemmän rahaa likoon pistämällä parempiakin. Tämä versio Nallepuvusta on siis hintaansa nähden ihan hyvä ja lämmin vaate, mutta on olemassa vielä lämpimämpiäkin.
Ehdotan kumminkin että jos näitä kokonaisuuksia tulee vastaan a)halvalla sekä b)hyväkuntoisina ja sopivalla kokoluokalla niin kannattaahan moinen hankkia vaikka pilkkireissun tueksi. Toki ikuisena hintaluokasta valittajana minun on jälleen todettava että tästä puvusta viisikymmentä euroa vaikkapa Lekan hintaluokkana on liikaa, mutta tietysti se oman lompakonkin pohjallisuus tai pohjattomuus saattaa vaikuttaa päätökseen. Itse toki en olisi tästä puvusta paljoa sitä pariakymppiä enempää maksanut, ja niin kannattaa teidänkin tehdä jos vaan tällaisten kimppuun ehditte siellä lähimmässä Hong Kong-tavaratalossanne.
SA-int väliasu (Nallepuku)
+ Hintaluokka kahdenkymmenen euron suuntaan oikein lompakkoystävällinen
+ Koot ovat äärimmäisen reiluja
+ Takuulämmin
- Tuntuu että pienimpiä M-kokoja on laskettu liikkeelle aivan liian vähän
- Väliasun paidan hihansuut olisi voitu korvata vaikka resorisilla hihansuilla noinkin avonaisten hihansuiden sijaan?
Biltema “Expedition”-nestekaasukeitin
Päivänä eräänä käväisin Biltemassa ihan muuten vaan toisilla asioilla, mutta kauppaa lävitse kolutessani muistin kyseisen firman pitävän valikoimissaan myös erinäisiä retkeilyvarusteitakin. Oikeastaan valikoima oli oikein mielenkiintoinen, mutta tätä ennen olin käyttänyt Biltemaa vain noiden sen myymien kaasusäiliöiden johdosta.
Kiinnostuin sen luetteloa kahlattuani Bilteman “Expedition”-nimellä kulkevasta nestekaasukeittimestä. Hintaa sillä oli oikein kilpailukykyisesti vain 19,99€.
Keittimen mukana tuli pieni ohjevihkonen, joka taitaakin kertoa meille nyt kaiken oleellisimmin informaation sen ominaisuuksista:
Nestekaasukeitin Expedition
Mitat: 53X97mm
Polttoaine: Nestekaasu; propaani-/butaaniseos
Kaasunkulutus: 126g/tunnissa
Teho: 4000w
Paino: 120 g
Kaasusäiliö: Kertakäyttöinen kaasusäiliö, jossa on 7/16-kierteet
Eli pitemmittä puheitta keitin toimitettiin pienessä keltaisessa muovirasiassa jonka sisään se taittui oikein vaivattomasti. Taivuteltuani auki keittimen kokoontaittuvan keittoalustan, muodostui ensivaikutelmasta ihan mukavan kohtuullinen.
Keittimen kiinnitys nestekaasupurkkiin kävi aivan yhtä vaivattomasti kuin Primuksen Mimer-mallissakin joka minulta löytyy.
Olin myös jo valmistautunut sytyttämään keittimen perinteisesti tulitikuilla avattuani sen kaasuhanan, mutta samassa löysinkin keittimen toiselta puolen mielenkiintoisen “sytytystoiminnon”, jota painamalla ja samalla antaen kaasun virrata ulos se sytyttää kipinällä liekin tehden samalla keittimestä käyttövalmiin. Tällaista ei tosiaan olekaan Mimerissani, mutta suoraan sanottuna tuon sytytysjärjestelmän eräs osa joka sijoittuu erittäin lähelle liekkiä keittimen ollessa päällä tulee aivan varmana ennen pitkää kulumaan jatkuvasta kuumuudesta.
Myös itse keittimen sivussa sijaitsevasta “kaasuvivusta” ja lähinnä siis sen liekinsäätelijän osalta on pakko todeta että se on melko ohuesta metallista valmistettu ja siten saattaa olla melkeinpä ensimmäinen osa koko keittimestä rikkimenemispotentiaaliltaan. Ei se kuitenkaan vaikuta erityisen heikolta, mutta sitä kannattaa kuitenkin yrittää pyöritellä suhteellisen varovasti. Primuksen Mimer-mallissahan tuollaista metallilankaviritystä ei ole, vaan siinä on ihan kunnollinen ja pieni vipu jolla liekin intensiteettia voi säädellä.
Olen nyt keitellyt tällä Expedition-keittimellä niin vettä kuin muutaman purkkiateriankin suoraan säilykepurkkiinsa. Vesi lämpenee noin kolmessa minuutissa kiehuvaksi keittimen täydellä teholla, kenties vähän aikaisemminkin jos on valmis aloittamaan ihan täydellä teholla. Runsasnesteinen ruoka on valmis arviolta kuuden minuutin kuluttua vähän tietenkin ruokalajikkeesta ja vaikkapa tuulesta riippuen käyttötehon ohella.
Tietenkin eräs asia mikä saattaa lukijaa kiinnostaa on se että kuinka tuuliherkkä tämä keitin onkaan. Sanoisin sen olevan ihan yhtä tuuliherkkä kuin Primuksen Mimer-mallinkin. Niiltä osin näissä ei siis ole eroja, vaan on syytä rakentaa tuulensuoja tällaiselle vehkeelle tai sijoittaa se suojaisempaan paikkaan mikäli vallitseva säätila sitä vaatiin. Kylmyyden osalta niin en voi sanoa tästä vielä mitään, mutta kenties sitten lähemmäs talvea voisi julkaista jonkinlaisen artikkelin missä verrataan vaikkapa tuota Mimeria ja tätä Expeditionia keskenään talvikäyttöominaisuuksien osalta.
Käytön jälkeen keittimen kokoontaittuva “keitinosa” tai keitinpidikkeet ovat sitten äärimmäisen kuumia ja jopa jonkin aikaa. Suoraan niitä ei siis sovi käsitellä, vaan kannattaa antaa keittimen rauhassa jäähtyä ennen kuin ryhtyy taittelemaan sitä takaisin kuljetuskuntoon. Kuljetuskunnossa kuitenkin on huomioitavaa se kuinka pieneen tilaan tämä keitin todellisuudessa mahtuu, sillä säilytysrasiaan sijoitettuna keitin ei ole kuin noin 10cm pitkä ja leveydeltäänkin noin 6cm.
Toistaiseksi lämpimillä ilmoilla käytettynä Bilteman Expedition ei ole ollenkaan toiminut hullummin hintaansa nähden. Väittäisin sen olevan jotensakin tasoissa tuon merkkikeittimen kanssa, vaikka tietenkin Primuksen malli on kyllä yleisimmin vähän jämäkämpi kokonaisuudeltaankin. Kaasua kuitenkin molemmat syövät aikalailla saman verran tietenkin, mutta tämä malli kyllä mahtuu hiukan pienempään tilaankin.
Hintataso tosiaan tällaiseen pieneen ja yksinkertaiseen noin 1-2 henkilön kaasukeittimeen ei ole minusta myöskään paha. Tietenkin jos pistät noin kymmenen euroa lisää hintaan niin vaikkapa esim. Mimer irtoaa ihan mukavasti käyttöösi, mutta toisaalta jollei käytössäsi välttämättä tarvitse olla juuri se merkkikeitin, niin tässä on kyllä kieltämättä oikein varteenotettava vaihtoehto niin hinnan kuin kokonsakin puolesta.
Biltema “Expedition”-nestekaasukeitin
+Mahtuu todella pieneen tilaan
+Hinta (19,99€ kirjoitushetkellä)
-Muutamat keittimen osat saattavat rikkoutua pitemmällä käyttövälillä, mutta ne eivät kuitenkaan estä keitintä välttämättä toimimasta
Ruotsin armeijan “LK35″-reppu tukirangalla
Olen jo pitemmän aikaa etsiskellyt noin 30-35 litran pienempää reppua sellaisille käynneille jossa mukana ei tarvitsisi kantaa ihan niin paljoa tavaraa mutta kumminkin kantomukavuus tavaroiden mahdollisesti lisääntyessäkin säilyisi.
Päätin testata ihan mielenkiinnosta jotenkin tällaiseen rooliin sopivaa Ruotsin armeijan vanhempaa mallia edustavaa LK35-nimellä kulkevaa “rinkkaa”, joka kiinnitetään sen mukana tulevaan metalliseen putkirankaan. Malli on tosiaan ylijäämää ja oman kappaleeni syntymävuosi oli “Tre Kronor”-logoista ja muista merkinnöistä päätellen 1986. Valmistajana oli kuitenkin sen verran yllättävä nimi, nimittäin Ruotsalainen Haglöfs, että varmistuin tavaran ainakin olevan kestävää ja laadukkaasti rakennettua jos ei muuta.
Reppu on hyvin yksinkertainen ja siten perinteinen armeijamallin “säkki”, jonka sisään asetellaan sitten enemmän tai vähemmän organisoidusti kaikki se mitä reissuun sillä kertaa mukaan tuleekaan. Reppu avautuu ja sulkeutuu metalliremmeillä, sekä sen sisäseinämässä oli yllättäen pieni erillinen tasku sen pääosion lisäksi. Kuulemma kaikissa malleissa tätä pienempää lovitaskua sen sisässä ei ole, joten kaikin puolin taisi senkin osalta onnistaa. Repun vetoisuus on nimensäkin puolesta se noin 35 litraa, ja totesin pakattuani sen erinäisillä vaatekappaleilla täyteen ihan korrektiksi arvioksi.
Reppuosa tästä kokonaisuudesta on myös jonkinlaisesta vettähylkivästä kankaasta valmistettu, sillä repun sisäosan kangas paistaa jonkinlaisen “kalvon” omaavana positiivisesti silmään. Tätä ominaisuutta päätin kokeilla ihan vaan pesemällä koko repun ulkoisesti puutarhaletkulla, ja hyvinhän tuo piti vettä ainakin näin ensimmäisillä kerroilla.
Käyttömukavuudeltaan sanoisin tämän olevan parhaimmillaan silloin kun sitä ei ylitäytä tai täytä läheskään äärimmilleen. Vaikka paksuja olkaviilekkeitä voikin säätää pituussuunnassa, niin yhtään jos painavempaa tavaraa alat tällä kokonaisuudella kantamaan niin huomaat kyllä ennen pitkää että olkapäät rasittuvat viilekkeiden aika yksinkertaisen koostumuksen ansiosta. Parhaimmillaan siis väittäisinkin tämän olevan jos repun sisään pakkaat noin 15-20 kiloa tavaraa siten että kaiken vähän painavemman tajuaa lisätä aivan repun päälle eikä suinkaan alimmaksi.
Lisäksi tuota kantorankaa voi käyttää hyväksi jossain määrin ylimääräisten varusteiden kantamiseen. Itse sovitin siihen tuota pientä kesämakuupussiani kuormaremmein sidottuna, ja hyvinhän se näytti kestävän. Oikeastaan tuohon repun päälle kai olisi ollut “ohjesäännön mukaisesti” parempaa sijoituttaa se makuupussi, mutta väittäisin kumminkin että tämän kanssa pieni makuupussi ja järkevää kokoa oleva makuualustakin pysyy onnistuneesti mukana samanaikaisestikin.
Sitä en voi kuitenkaan olla toistamatta tarpeeksi että tämän repun kantaminen tulee ennen pitkää väsyttämään olkapäät ja selän nopeasti mikäli sen ylitäyttää liian painavilla varusteilla. Kannattaa siis edelleen kohtuullisesti ladata se tavaroilla, eikä yrittääkään mitään erityistä kantoennätystä vaikka siltä näyttäisi että sisään vielä jotain mahtuisikin. Lisäksi tämän kanssa pitää noudattaa niitä maalaisjärjellä ajateltuja pakkaustapoja, sillä muussa tapauksessa ei ihan niin täydellisen kantomukavuuden ansiosta se väsyttää olkapäät nopeasti.
Repun sisältä kuvattuna seinämän pieni “lovitasku” näkyvissä.
Entä kuinka paljon koko komeus itsessään sitten painaa tyhjänäkin? Eli kuinka paljon tukiranka tuo lisää painoa koko hökötykselle? Voinen todeta ilman sen suurempaa kokemusta tukirangallisista kantolaitteista, niin sanoisin että ranka on kyllä ihan kohtuullisen kevyt. Se ei itsessään tuo kovinkaan paljoa lisäpainoa koko komeudelle, mutta ehkäpä tämä johtuukin siitä yksinkertaisesta syystä että putkiranka on kuitenkin sisältä ontto. Tämä onttoushan on monelle selvä riski, mutta toistaiseksi ainakin nämä rangat näyttävät olleen ihan kestäviä kun Ruotsalaistenkaan keskuudessa se ei ole varusmiespalveluksen aikana saanut sen enempää risuja rangan mahdollisesta kestämättömyydestä. Totta kai reppua voi myös kantaa ilmankin rankaa ihan suhteellisen helposti, mutta sanotaanko suoraan että jonkinasteinen modifikaatioprosessi tulee kyllä tehdä ennen kuin repun saa irti rangasta ja sitten tämän jälkeen pujotettua rangassa olevat olkaviilekkeet kiinni repun viilekeremmeihin.
Kokonaisuutena kuitenkin olen periaatteessa tähän siis mm. hinnan, ompeleiden kestävyyden ja vedenpitävyytensäkin ansiosta erittäin tyytyväinen. Se on ihan hyvä päivärepuksi ja kenties muutamankin päivän repuksi kunhan muistaa pitää mukanansa kannettavan tavaramäärän kohtuullisuuden rajoissa. Kuitenkin yksi asia joka minusta tähän reppuun kuuluisi hankkia tai vähintäänkin useimmiten tehdä itse on kunnollinen lantioremmi. Ilmeisesti näihin on ollut joskus mahdollista saadakin sellaisia lantioremmejä, sillä tukirangassa sellaiselle kai paikka on olemassakin, mutta ylijäämämarkkinoille noita remmejä on eksynyt kovin vähän. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti rakentaa ns. “köyhän miehen” lantioremmi tälle mikäli sitä kantaa tukirangan kanssa, koska voin luvata että se entisestään helpottaa sitä kuorman kantamista. Siitäpä siis etsimään repulle sopivaa noin 100cm pituista mielellään kai pikalukolla varustettua remmiä, sillä paikkahan tuossa rangassa sellaiselle periaatteessa onkin.
Ai niin, ja mistäpä tällaisia sitten saa hankittua? Edullisimmin kai Savenmaalta nimellä “Army rinkka 35 litraa (käytetty)“, mutta seassa on kyllä erittäin hyväkuntoisia tai uudenveroisiakin. Toinen paikka mistä niitä näyttää myös saavan on Sotavaruste.net, mutta postikuluineen hinta yhdelle saattaa nousta suuremmaksi kuin Savenmaan vastaava. Lopuksi tietysti jos eksytte Ruotsiin, niin noin kymmenen euron hintaan näitä löytää esim. Skänningen ÖB-myymälästä ja takuulla seassa on paljon ihan uudenveroisiakin.
Ruotsin armeijan “LK35″-reppu tukirangalla
+Kestävää laatua
+Hinta
+Kohtuullisen mukava kantaa kunhan pakkaa sen yhtä kohtuullisesti
+Vedenpitävyys on hyvää tasoa tämän hintaluokan repuista
- Kohtuullisen ikävä kantaa jos yrittää roudata sillä jotain kiviä tai ylitäyttää sen
- Kantoviilekkeetkään eivät ole ehkä kaikkein pehmoisimpia pitkille kantomatkoille
Condorin “Water Hydration Carrier”-juomarakko repulla
Kävipä sitten niin että tällä päivämäärällä entinen aavikonvärinen Jenkkilän ylijäämäjuomareppu rakkoineen kotiutettiin vähin äänin. Eipä siinäkään mitään vikaa sinänsä ollut, mutta ongelmaksi kyseisen juomarakon kanssa kantolaitteineen muodostui se että itse rakkoa oli vaikea saada pois kantorepun sisältä tyhjänä. Näin helppouteen tottuneena modernina ihmisenä päätin hankkia tilalle sellaisen juomarakon sekä repun joka olisi helppo vain avata ja sulkea sen jäljiltä kun rakko on sinne laitettu ja sieltä poisotettu. Täten valitsin Condorin “Water Hydration Carrier”-repun sekä sitten siinä mukana tulleen 2.5 litraa nestettä sisäänsä vetävän rakon.
Ensivaikutelma oli ihan positiivinen kissankokoisten “MADE IN CHINA”-tekstien aluksi peloteltua minua tuotteen laadusta. Avasin paketin ja yritin hieman tutkailla sitä että olisiko tämänkin yksilön kohdalla havaittavissa jonkinlaisia valmistusvirheitä noin ulkoisesti siihen tapaan miten minua on muutamaan kertaan varoiteltu Condorin tuotteiden laadusta. Onnekseni kuitenkaan mitään erityisen silmiinpistävää kuten vaikkapa repsottavia ompeleita tai vastaavaa ei löytynyt. Yritin jopa hieman kiskaista nopealla liikkeellä noita PALS-nauhakujaston lenkkejä irti tuosta itse repusta nähdäkseni että lähtisivätkö ompeleet irti, mutta ne olivat yllättävän positiivisen lujasti itse reppuun kiinni ommeltuina. Täytyypä melkein sanoa että “lähes” yhtä lujasti tuntuivat olevan kiinni kuin siinä aidossa Jenkkimallissakin, joten sentään tuo puoli on otettu vakavasti tässä kopiomallissa.
Itse tästä juomarepusta ja rakosta kokonaisuutena on todettava että kyseessä on luonnollisesti Jenkkiarmeijan juomareppumallin kopio kun kerran valmistajana on häärinyt Condor. Ulkoisesti reppu on vuorattu noilla PALS-nauhakujastoilla, joihin voi kiinnittää erinäisiä yhteensopivia taskuja tai muuta mukavaa- positiivisinta niissä kuitenkin näyttäisi olevan se että niihin ylipäätään uskaltaa kiinnittää jotain sen varjolla etteivät ne repeä huonon laadun tai muun takia.
Muuten repusta löytyy sitten normaalisti repun ollessa kyseessä kantoviilekkeet sekä vihdoinkin kunnollinen rintaremmi! Tuossa Jenkkilän ylijäämärakon repussa oli aivan liian pienehkö tuo rintaremmi, mutta tässä se näyttää olevan ihan sopiva ja ennen kaikkea sopivaksi säädettäväkin. Samaan tapaan noita viilekkeitä voi säätää pituussuunnan osalta repun viilekkeiden alaosasta.
Repun takaosassa näkee myös että kantoviilekkeet ovat kiinni jopa oikeasta metallista valmistetuista rinkuloista itse repun kangasosiin, mutta sekään ei välttämättä vielä lopullisesti vakuuta. Nimittäin itse kangasosat johon repun viilekkeet ja ylipäätään koko kanto-osa kiinnittyy ovat periaatteessa kahden nepparilla avattavan ja suljettavan kangassuikaleen varassa. Heti kun huomasin tämän niin mieleeni juolahti että kovassa menossa nuo nepparilla suljettavat ja avattavat “kangassuikaleet” joiden kautta viilekkeet voidaan kokonaan sujauttaa pois paikoiltaankin voivat hyvinkin varsin odottamattomasti aueta. Siksipä kannattaakin varmasti pyrkiä jollain tavoin vahvistamaan tuota takaosan kiinnitystä varsinkin kun vaikkapa nyt jotain erityisvahvaa teippiä tai miksei naruakin sujauttamalla noiden kangassuikaleiden sekä takaosassakin esiintyvien PALS-lenkitysten välille. Täytyypä jossain vaiheessa itse toteuttaa tällainen projekti ja laittaa työn hedelmiä näytille sitten tänne blogiinkin.
Paras asia kuitenkin itse repussa on se että sitä voi käyttää tarranauhalla (eli kovien jätkien mielestä “Velcrolla”) avattavana ja suljettavana myös pelkkänä pienenä ja pitkulaisena reppuna. Itse kuitenkin hankin juuri tämän mallin sen takia että sitä käyttäen on äärimmäisen helppoa sujauttaa se juomarakko sinne reppuun ja sieltä poiskin.
Mutta mennään itse rakkoon:
Itse juomarakossa ei ole mitään ihmeellistä huomautettavaa. Vaikka sekin on Made in China-laatua, niin ulkoisesti itse rakko ei näytä eroavan muuta kuin 0.5 litran vetoisuuseronsa johdosta siihen aikaisempaan Jenkkimalliin. Toisekseen tuo letku kierretään paikalle ihan yhtä helposti tai vaikeasti vähän käyttäjästään riippuen niin kuin edellisessäkin mallissa jota kokeilin. Letku on myöskin vuorattu jonkinlaisella “eristyssukalla”, jonka funktio jäi siinä mielessä avoimeksi että oliko tai onko se tarkoitettu pitämään sen kautta virtaava vesi kylmänä vaiko kenties ylipäätään suojaamaan letkua vaurioilta.
No joka tapauksessa itse 2.5 litraa sisäänsä ottavasta rakosta jäi ihan positiivinen maku. Sen avattava ja suljettava korkki on aidosti vesitiivis eikä tiputtele vettä vaikka rakon jättäisi kymmeneksi minuutiksi ylösalaisinkin roikkumaan. Testattu nimittäin nyt on sekin.
Loppulausuntona siis todettakoon pienimuotoisten käyttötestien jälkeen että laatu tämän rakon osalta kieltämättä yllätti. Ei tosiaankaan kannattanut uskoa niitä negatiivisimpia huhuja Condorin laadusta, vaan lähes kaikin puoli rakko sekä reppu ovat olleet ihan hyvää laatua ja ompeleetkin olleet ihan kestävää tavaraa. Hieman kuitenkin epäilyttää tuo repun takaosa, jossa viilekkeiden sun muiden kiinnitykset sijaitsevat. Niitä kangassuikaleita joiden varaan tuo kiinnitys on laskettu on syytä jotenkin parannella ja vahvistaa jotta ne varmasti pysyvät kiinni kovemmassakin menossa.
Perimmäisin fiilis on siis se että kolmeenkymppiin tässä on saatu ihan kunnollinen juomarakko ja vieläpä yksinkertaisen varmasti toimiva reppukin siihen päälle. Työn jälki ei myöskään pelota, vaan vaikuttaa ihan kunnolliselta kaikki seikat huomioonottaenkin.
Condor Water Hydration Carrier (sekä 2.5l juomarakko)
+ Ompeleet ovat kauttaaltaan juomareppua ihan asiallisesti hoidettuja
+ Reppua on äärimmäisen helppoa käyttää rakkoa poistettaessa
+ Rintaremmi on tarpeeksi pitkä
- Viilekkeiden kiinnitystapa vähän arveluttaa
Saksan armeijan BW-makuualusta
Olen oikeastaan aika pitkäänkin pärjäillyt ilman enemmän tai vähemmän kunnollista makuualustaa, joka jo kai sekin on eräänlainen kurjuuden maksimointiin liittyvä saavutus. Päätin nyt vihdoinkin kaikesta mietitystä ja koetusta huolimatta ostaa itselleni nimenomaan halvan makuualustan, ja omistaessani tuon BW-rinkan kopion tajusin että kun kerran sitä varten suunniteltu saksan armeijan makuualusta olisi saatavilla, niin voisihan sitä kokeilla. Niinpä lähti jälleen tilisiirron merkeissä rahat Lekalle ja minä puolestani pakettia odottamaan.
Eli kyseessä yllätyksellisesti neliskanttinen ja siten kokoonsa taitettava malli makuualustasta. Sen mitat kokoon taitettuna ovat noin 27,5×38x3,5cm Lekan ilmoittamina, joka kyllä oman varsin pikaisen mittailusession jälkeen vastaa kutakuinkin todellisuutta. Materiaaliltaan se on jonkinlaista solumuovia.
Paras ominaisuus tässä matossa on selkeästi se että jos käyttäjä omaa joko BW-repun taikka rinkan, niin sen sisältä pitäisi löytyä kätevä neliskanttinen tasku jonka sisään tuo matto sujahtaa ihan kohtuullisen helposti. Samalla kun matto kulkee tuossa taskussa helposti mukana, niin se luo myös mainospuheiden mukaisesti kevyen vahvikkeen repun tai rinkan selkäpuolelle kantajan selkää hieman tukien. Tämä on ihan oikeasti toimiva juttu tässä matossa ja kuten sanoinkin niin selkeästi sen parasta antia.
Kun alustan sitten taittaa auki, niin näkymä on seuraavanlainen:
Kun taitoin auki tämän alustan niin heti hieman hirvitti se että matto oli leveydeltään vain noin 55cm. Pituutta sillä on kyllä lähemmäs 190cm, mutta tosiaan tuo leveys on aika pieni verrattuna siihen mitä se voisi olla. Ymmärrän kyllä tietysti että tämän maton suunnittelussa on varmaan ajateltu sitä kokoa varsinkin siinä tapauksessa että tämän pitäisi mahtua repun sisään eikä suinkaan ulos niin kuin nämä vähän perinteisemmät pyöreät makuualustat. Sinänsä vähän leveydeltään tuo on kyllä mielenkiintoisen ohut, että siinä mielessä kun nyt muutaman yön olen nukkunut sillä ihan sisätiloissa niin aina olen ensinnäkin löytänyt makuupussini liepeet reilusti tuon maton reunojen ylitse pursuavina. Selkeästi alustan voinee sanoa olevan hieman liian tiukasti mitoiteltu varsinkin nukkumistarkoitusta ajatellen.
Lisäksi tästä matosta löytyy vähän muutakin huomautettavaa. Ensinnäkin se on aika ohutta materiaalia, joten siinä mielessä en ihmettelisi jos sen kanssa tulee talvella vähän kylmä pelkkää maata vasten nukuttaessa. Kesällä sisätiloissa tämä on ollut ihan tasoltaan hyväksyttävää, mutta tänään istuskellessani tämän kanssa hetken maastossa taiteltuna niin jotenkin kyllä alkoi tuntumaan että peräpää olisi voinut jollain toisella materiaalivalinnalla tai ylipäätään suunnittelutyöllä hieman paremmin kylmältä suojattuna.
Tätä myyvä firma, eli perinteisesti Varusteleka on itse todennut että tämä alusta voisi olla parempikin ominaisuuksiltaan. Olen tästä täysin samaa mieltä, vaikka tämä voikin hintansa ohella käydä aivan hyvin vaikkapa korotetuksi istuimeksi taikka sitten jonkinlaiseksi matoksi autoa korjatessa tai vastaavaa. Äärimmäisen epäilyttävää minusta olisi kuitenkin käyttää tätä nimenomaan yöpymisessä makuualustana- ja varsinkin talvella! Myös isokokoisemmat ihmiset voivat hiukan kohottaa suupieliään väärään suuntaan nähdessään että tämä matto on näinkin ohut leveydeltään.
Eli vaikka tilaa on säästetty tämän maton mukana kuljettamisessa, niin ehkäpä sen kustannuksella sitten on päädytty luopumaan muutamasta muusta vähintään yhtä tärkeästä ominaisuudesta. Tuntuu kyllä että tämä alusta on moneen muuhun tarkoitukseen ihan käypä paitsi nukkumiseen. Sitä sopiikin sitten miettiä että tarvitseeko tällaista “puolivakavasti” hommaansa hoitavaa tuotetta tilaihmeen maineestaan huolimatta, vai haluaako hyvin suojaavan mutta sitten jonkin verran enemmän tilaa vievän kunnollisen makuualustan vai ei.
BW-makuualusta
+ Mahtuu todella sopusointuisesti Saksan armeijan repuissa sijaitsevaan sille suunniteltuun taskuun!
+ Sopii myös hyvin korotetuksi istuimeksi neliskulmaisen rakenteensa vuoksi
- Leveydeltään hiukan liian pieni varsinkin isommille ihmisille
- Valmistusmateriaalin kylmäneristyskyky hieman kyseenalainen varsinkin talvella
Roskapostien invaasio
Kun kirjauduin sisään pitkästä aikaa blogiini niin minua tervehti varsin ihastuttava ilmoitusluontoinen viesti suoraan Blogin palveluntarjoajalta:
5.6.2010
Hyvä käyttäjä. Viime päivinä blogeihin on päässyt lävitse ohjelmistovirheestä johtuen lukuisia roskakommentteja. Tämä virhe on nyt korjattu. Pahoittelemme häiriötä ja ylimääräistä vaivaa roskakommenttien poistossa.
Tästä hyvästä blogihan oli saanut yli 800 spämmiviestiä ihan kiitettävään tahtiin. Eipä niiden poistamisessa onneksi kovinkaan kauaa mennyt, mutta ihan periaatteesta on myönnettävä että kontrolli hieman petti varsinkin kun jatkuvasti kamppailen kolmen tulen välissä blogin ylläpidon ja kirjoittamisen jäädessä hieman hiljaisemmaksi aina tasaisin väliajoin.
Ja juu, maastovuorokausiakin on tullut ihan kohtuullisesti estäen blogin tasaisen kirjoittelun. Onneksi kuitenkin kaikennäköistä roinaa on jälleen tullut ilokseni (iloksenne?) hankittua, joten yritänpä saada iskettyä painavaa asiaa niistä tekstin muodossa kunhan kerkeän.
Ensiapulaukun korvaaja
Vähään aikaan ei ole tullutkaan taas kirjoiteltua, sillä välttämättömät velvollisuudet kutsuvat. Nyt kuitenkin on taasen hieman aikaa ruveta kirjoittelemaankin näitä artikkeleita kun aikaa myös erinäiseen metsässä käyskentelyynkin piakkoin on.
Tällä kertaa ajattelin kertoilla teille aika vanhasta, mutta kuitenkin täällä vielä julkaisemattomasta hankinnastani. Olin nimittäin jo kauan etsinyt tuolle pienelle ensiapulaukulleni vähän isompaa seuraajaa, sillä tuo suomalainen kaasunaamarilaukku on vähän pieni varsinkin jos ottaa nämä tulevaisuuden hankinnat sen sisältöön huomioon. Ebaystä löysin erittäin kilpailukykyiseen hintaan seitsemällä eurolla Brittiarmeijan “Field Pack”-nimellä kulkevien laukkujen myyjän, joka tosiaan aivan uutta vastaavassa kunnossa olevia ja yhä suojamuoveissa olevia isompia kuljetuslaukkuja myi. Sellainen tuli siis ostettua.
Tällä hankinnalla kerralla mentiin kyllä huomattavasti militaristisempaan suuntaan, mutta hinta oli sen verran houkutteleva laadunkin osalta ettei oikein vaihtoehtoja syntynyt:
Kyseessä tosiaan maastokuvioitu mutta ainakin pari kertaa sitä kaasunaamarilaukkua isompi ilmestys. Laukun ulkopuolella on muutama tarranauhalla avautuva ja sulkeutuva tasku. Itse laukun sisällä on periaatteessa ihan kiitettävän tilava isompi päälokero ja sen sisässä vielä pienempi jaoteltu lokerointi vähän pienemmille tavaroille.
Sen verran tilava laukku tosiaan kyseessä että tuo voisi aivan hyvin toimittaa kameralaukun tai vastaavankin virkaa. Sisään jää ensiaputarvikkeidenkin jälkeen vielä hiukan tilaa toisin kuin tuon vanhemman ratkaisun kanssa. Parasta kuitenkin tässä laukussa on se että se omaa ihan fiksun ja täten säädettävän kantoremmin jolla tämä laukku tosiaan muuntautuu selkeästi militaristisemmaksi olkalaukuksi tarpeen mukaan. Tätä on kuitenkin helpompaa kantaa mukana kuin sitä vanhempaa käyttämääni laukkua.
Tässä kuvassa näkyy tosiaan hiukan tuota olkaremmiä jonka saa ihan pikalukolla avattua ja suljettuakin. Valmistusmateriaalina siinä näyttäisi olevan aika paksu Cordura-nailon, joten varmasti hiukan vedenpitäväkin se kokonaisuudessaan on.
Brittiläinen DPM Field Pack -yleislaukku
+ Halpa
+ Tilaa riittää laukun sisällä ison pääosionkin ohella ihan kiitettävästi
+ Kestävästä materiaalista valmistettu
- Jos joku keksisi tuoda näitä suomeenkin myyntiin vaikkapa Varustelekankin kautta niin monen persoonan katu-uskottavien kantolaukkujen valikoima varmaan paranisi.
Teseman sukkavalikoimaa
Tänään ajattelin vähän jutella erähommiin soveltuvista ja itse hyviksi havainnomistani sukkavalinnoista.
Vaikka en niin usein tartukaan näiden kotimaisten valmistajien erinäisiin eräkamppeisiin, niin tässä noin vuosi takaperin tuli tehtyä ihan hyvä havainto hinnan ja laatusuhteen osalta kohdillaan olevasta sukkavalmistajasta. Kyseessä on nimittäin kotimainen Tesema, joka aikalailla on valmistanutkin todella moneen eri käyttötarkoitukseen sukkaa sun muuta tarviketta. Juuri ulkonaliikkujille ja eräporukoille löytyy monenmoista sukkaa.
Itse olen käyttänyt periaatteessa neljää eri mallia noita Teseman sukkia, enkä ole ollenkaan pettynyt niihin laadun osalta. Ensimmäinen todella positiivinen yllättäjä on Teseman valmistama “liikuntasukka“, joka on kuulemma erityisesti tarkoitettu kalvojalkineita käyttäville:
Kyseisen sukan koostumus on 60% merinovilla, 20% polyamidi, 15% polypropyleeni ja 5% lycra. Kyseessä siis tosiaan ovat pitkävartiset “saapassukat”, joita nyt taitaa olla värivaihtoehtojen osalta kahtakin eri mallia.
Yleisesti ottaen kun noita “liikuntasukkia” on nyt käytellyt, niin voin todeta että hengittävyys niissä on todellakin erittäin hyvää luokkaa. Kuumalla ilmalla olen käyttänyt niitä Haixin Airpower P3 -varsikenkien alla, ja oikein hyvin ovat imeneet muodostuvan kosteuden itseensä. Ne ovat olleet myös aika nopeita kuivumaan ja ennen kaikkea hyvät jalassa. Paras asia näiden sukkien osalta kuitenkin on ollut se että ne eivät maksa paljoakaan, vaan noin 6-7€ irtoaa pari ihan normaaleista City Marketin, Hong Kongin, Prisman yms. kauppaketjujen liikkeistä. Tätä sukkaa on siis suositeltava ihan oikeasti hyvin toimivien ominaisuuksiensa ja tuon hintansa osalta. Varsinkin jos asuu jossain vähän isommassa kaupungissa, niin kannattaa hakea itselleen muutamat parit näitä hypermarketeista tai vastaavista mikäli kalvokengillä tykkää reissujaan heittää.
Toinen malli on sitten Teseman “Army-sukka“, joka pitäisi olla tuttu ainakin 1990- ja 2000-luvulla armeijansa käyneille. Kyseessä ovat nimittäin ne intin vihreät tennissukat, joiden varressa erinäiset raidat merkitsivät aina sitä kokoa. Itsellenikin tämä malli on tuttu, vaikka oman varusmiespalvelukseni aikana nuo vihreät Teseman sukat vaihtuivatkin saman firman mustiin “M/05″-tennissukkiin. Niistä kuitenkin vähän myöhemmin lisää.
Tämä army-sukan nimellä kulkeva pari on koostumukseltaan 80% puuvillaa, 15% polyamidia, ja 5% lycraa. Itse pidin näistä vihreistä sukista enemmän lähinnä sen takia että kylmä fakta niiden käytössä oli se että ne eivät imeneet läheskään yhtä rankasti siellä maiharien sisällä hautuneen jalan hikeä ja ennen kaikkea sen hajua yhtä “tehokkaasti” kuin tuo uudempi M/05-malli.
Siksipä olikin loogista että kun näitä army-sukkia rupesi sitten huomailemaan kaupoissakin varsin halpaan hintaan, niin ostin ihan muutaman parin niin lenkkeilyä kuin eräilyhommiakin varten. Oikein hyvä kylmien ilmanalojen kokonaisuus saadaan jos laitetaan ensiksi jalkaan vaikkapa jotkut villasukat ja sitten siihen päälle nämä kyseiset army-sukat. Tuo puuvilla imee ihan kohtuullisen hyvin sen kosteudenkin tällä vanhalla armeijametodilla. Myös se on huomioitavaa että nämäkään sukat eivät maksa paljoa, vaan reilusti alle kymmenellä eurolla per pari selviää kaupasta ulos. Saattaneepa muistaakseni tarkka hinta olla suurinpiirtein sama tai vähän halvempikin kuin tuo liikuntasukan vastaava.
Seuraavaksi voisin heittää vähän käyttökokemuksia noista vihreiden army-sukkien seuraajista, eli “alussukka 05″-nimellä kulkevista mustista valkoisella raidalla varustetuista. Niitä minulla ei ole vielä omistuksessa ja kenties ei tule koskaan olemaankaan, sillä käyttökokemukset ovat aika rankasti ristiriitaisia- tästä saavat sitten vetää kaikki omat johtopäätöksensä sen puolesta että kannattaako niitä ostaa vaiko eikö:
Ensinnäkin niin nämä 05 tai 06 -mallinimellä kulkevat sukat ovat koostumukseltaan suurinpiirtein vähän lähteistä riippuen 42 % Villaa, 13 % Polypropyleeniä, 43% Polyamidia ja 2% Lycraa. Käyttökokemuksista sen verran, että erityisesti lämpimillä ilmoilla kun nämä isket jalkaan ja päälle lätkäiset nahkamaiharit, niin ensinnäkin jalkojen hautominen enemmän tai vähemmän on tosiasia. Tämän ohella sukkien mainostetaan vieläpä “imevän kosteuden luonnonkuidun ansiosta”, joka tarkoittaa sitä että kun maiharit otetaan pois jalasta niin sukat haisevat suurinpiirtein siltä kun ne olisivat olleet jalassa sellaiset kolmisen viikkoa kuuman kesäpäivän jäljiltä. M/05-sukkia tulisi siis vaihtaa aika useasti ainakin silloin kun on kyseessä hengittämättömät jalkineet. Tietysti jos hajuhaitat eivät ole ongelma, niin siinä tapauksessa on todettava että kohtuullisen pienellä rahalla saat nopeasti kuivuvan ja kestävän sukan eräällä hiukan päälaelleen kääntyvällä ominaisuudella.
Lopuksi vielä voin suositella Teseman sellaista sukkaparia kuin “vaellus/saapassukka“. Käytin niitä silloin esihistoriallisella ajalla kuin omasin vain nahkamaiharit sekä kumisaappaat. Syksyisin nuo sukat pitivät jalat oikein hyvin lämpöisinä ja maihareissa sitten eivät juurikaan hautoneet jalkoja lämpimämmillä ilmoilla yhtä paljon kuin monissa muissa sukkamalleissa.
Sellainen asia myös näistä Teseman sukista, että esimerkiksi täältä pääkaupunkiseudulta noita sukkia saa aika monesta eri kauppaketjun liikkeestä kuten aikaisemmin mainitsinkin. Netistä tilattaessa muutamisen euroa menee aina melko turhaan sen kaupan taskuun kun ihan tavallisistakin kaupoista niitä on saatavilla muutamaa euroa halvemmalla. Ei siis ole mitään järkeä tilailla noita vaikkapa Varustelekasta jos asuu Vantaalla, Helsingissä, Espoossa tai muualla täälläpäin. Tietysti tilanne on eri maakunnissa asuville, mutta eiköhän sielläkin erinäisistä suuremmista marketeista näitä löydä ainakin tiettyjen paikkakuntien osalta.
Kenttäaterimista (Luha vs. BW-aterimet)
Tänään ajattelin antaa hieman näkökulmaa muutamasta käyttämästäni kenttäaterimesta- tai sanotaanko näin neutraalimmin ilmaistuna että “retkiaterimesta” tuon militaristisemman muodon sijasta. Kutsuipa näitä nyt kumminkin sitten millä nimellä tahansa, niin näitähän varmaan aika moni käyttää taisteluvälineistönä silloin kun pitäisi voittaa se hetkellisesti iskenyt näläntunne huiviin jotain hotkaisemalla.
Pitemmittä puheitta siis tänään käsitellään kotimaista ja Sa-intin hellästä huomasta tuttua “Luha”-aterinta (lusikkahaarukka) ja tässä tapauksessa Saksan armeijan kenttäaterinsettiä. Nämä kaksi varsin erilaista aterinsettiä asetetaan siis tutkailun varaan reilusti ja rehellisesti molempien huomatuista ominaisuuksista raportoiden:
Vasemmalla tuo Saksan armeijan setti (jos nyt joku ei arvannut) ja oikealla Luha. Valitettavasti Spork puuttuu nyt tästä testistä, mutta onneksi tilahan ei tämän blogin sivuilta lopu senkään tutkailuun jossain vaiheessa tulevaisuutta.
Lähdetään etenemään kotimaisesta päästä:
Lusikkahaarukka-yhdistelmä
Kaikki jotka ovat suorittaneet asepalveluksensa sillä perinteisemmällä tavalla varmasti ovat päässeet tutustumaan tähän äärimmäisen yksinkertaiseen kenttäaterimeen. Perinteikäs Luha on palvellut maamme nälkäisiä sotureita ruoan kauhomista suuhun edesauttavana välineenä aika monta kymmentä vuotta. Kuitenkin Luha jakaa varmasti mielipiteet aika rankasti käyttökelpoisuutensa osalta kahtia sen siviilipuolellekin levinneestä käytöstään huolimatta.
Luhahan on kuvan mukaisesti vain ison lusikan ja haarukan yhteen yksinkertaisella nastalla liittävä kokonaisuus. Tuon aterinten yhteenliittävässä keskikohdassa sijaitseva nasta mahdollistaa sen että aterit voidaan taittaa kasaan entistä pienempään kuljetuskuntoon alunperin kai ihan kenttäpakin sisään. Voidaan siis sanoa noin 86 gramman painollaan ja kokoontaittuvalla rakenteellaan se ei tosiaankaan vie paljoakaan tilaa ja on erittäin kevyt.
Se mikä kuitenkin on hyvä huomioida näistä Luha-kokonaisuuksista noin yleensä on se että siviilikopioita on markkinoilla enemmän kuin alkuperäisiä tornileimattuja armeijan kappaleita. Näissä on varsin huomattava ero siinä mielessä että esimerkiksi tuo oma Luhani on siviilikopio, joka taitaa muistaakseni jopa olla pahamaineisen Retki-firman väsäämää ja näkyy täten laadussa. Pahin valmistusvirhe mikä tässä siviilimallissa SA-intin leimattuun verrattuna on juuri tuo aterimet yhteenliittävän nastan väljyys, nimittäin se kuluu todella äkkiä siihen kuntoon että haarukka tai lusikka ei pysy oikeaoppisesti pystyssä kun vaikkapa toisella aterimella hämmennetään ruokaa tulilla. Täten sitten huomaatkin että molemmat aterimet ovat jostain kumman syystä kääntyneet sinne ruoka-astiaan, vaikka tarkoitus olikin vain käyttää vaikkapa esimerkiksi lusikkaa. Aidot SA-aterimet sen sijaan eivät normaalisti toimivina ole näin väljiä missään nimessä, mutta näissä halvimmissa kopioissa tällaisia virheitä valitettavasti kyllä ilmenee.
Siksi onkin tärkeää että jos Luha miellyttää, niin hankkikaa mielellään tornileimattu malli. Siviilimalli maksaa noin viitisen euroa, mutta voin luvata että varsinkin jos siinä lukee valmistajan puolella että Retki, niin kannattaa jättää kauppaan siitäkin huolimatta että siihen muutamaan euroon saat kivan kankaisen säilytyskotelon aterimellesi. Ilmeisesti näinkin yksinkertaisen rakenteen omaava aterin on onnistuttu pilaamaan harvinaisen perustavanlaatuisesti huonolla kiinnikkeellä.
Näin yleisesti kuitenkin niin Luha on ollut itselläni käytössä pitempään kuin tuo Saksalainen aterinsetti. Ostin sellaisen välittömästi armeijasta päästyäni, sillä ihastuin siihen vuoden palveluksen aikana siinä määrin että pidin moista hankinnan arvoisena. Nyt kuitenkin niin useamman vuoden koettelemusten jälkeen tuo halpakopio on alkanut aika rankasti ottamaan päähän heikon rakenteensa ansiosta, vaikka se muuten soveltuukin ihan hyvin hommaansa. Olen kuullut myös muutamien valittavan siitä että kuinka tuo Luhan lusikkaosa ei kuulemma ole tarpeeksi syvä jos sillä jotain yrittää noukkia ulos vaikkapa säilykepurkista. Itse olen syönyt suoraan säilykepurkista tuolla Luhalla niin armeijan aikana kuin nyt siviiliretkillänikin ja voin todeta että jos tuo Luhan lusikkaosa on jonkun mielestä säilykepurkkiin sopimaton, niin kannattaa ottaa soppakauha mukaan seuraavalle retkelle.
En kuitenkaan halua tätä enempää kehua Luhaa, sillä muutama vähän käyttäjästä ja käyttötarkoituksesta riippuva heikkous siinäkin piilee. Ensinnäkin Luha on äärimmäisen yksinkertainen vehje ja on ilmeisesti aina ollutkin täysi kompromissi käyttötarkoituksen ja valmistuskustannusten välillä. Muistaakseni PV on jopa todennut että fiksumpia malleja löytyisi markkinoilta, mutta esteenä taitaa olla lähinnä hinta. Täten siis Luhan muodossa saa kyllä kunnollisilla malleilla ihan hyvät ja yksinkeraiset aterimet, mutta jotain niistä lopulta jää kyllä puuttumaan. Tietysti aivan eri asia on että kokeeko tarpeelliseksi sitä että aterimista löytyy kaikenlaista muutakin kuin vain se haarukka ja lusikka. Nämähän ovat siis jälleen hyvin käyttäjäkohtaisia juttuja, mutta ei sekääm minusta ainakaan poista sitä etteikö Luhalle voisi keksiä jonkun fiksumman seuraajan.
Lopuksi vielä jo perinteeksi muodostunut kitupiikkien hintamotkotus näistä Luha-aterimista. Nimittäin Varustelekalla on aina tasaisin väliajoin ollut noita Tornileimattuja Luha-aterimia, mutta tietysti kun kyseessä on laadukkaat vaikkakin käytetyt vehkeet, niin ne tuppaavat loppumaan äkkiä. Markkinoilla kuitenkin on varmaan mm. Sorsakosken valmistamia Luhia, mutta hintataso alkaa sitten olemaan ainakin omalle arvomaailmalle sen verran sikamainen yhdestä lusikasta ja haarukasta, että kannattaa unohtaa siinä tapauksessa hankinnat ellei ääretöntä inttinostalgiaa rupea potemaan. Minusta siis Luhasta ei kannata maksaa kovinkaan suuria summia ihan pelkästään sen yksinkertaisuuden johdosta, mutta kaikillahan tietysti on se oma kynnys siitä että paljonko viitsii maksaa ja mistä.
Luha
+ Kevyt ja pieneen tilaan mahtuva
- Älä osta kopiomallia! Pyri hankkimaan aina tornileimattu Luha!
- Aika sikamaisia hintoja saa pulittaa näinkin yksinkertaisesta kapineesta
Seuraavaksi sitten lähdetään kokonaan toiseen suuntaan näissä aterinvalinnoissa:
Saksan armeijan “BW aterinsetti”
Kyseessä siis Saksalainen neljä eri aterinta käsittävä kokonaisuus. Helposti mukana kannettavaan kokonaisuuteen kuuluu veitsi, haarukka, lusikka ja purkinavaajatyökalu. Nämä kaikki aterimet sujahtavat helposti pienen harjoittelun jälkeen yhdeksi aterinkokonaisuudeksi kuljetusta varten. Voidaan siis puhua aika monikäyttöisestä ja samalla suhteellisen pieneen tilaan mahtuvasta kokonaisuudesta. Painokin koko setillä on vain noin 200 grammaa.
Tämä on mielenkiintoinen aterinsetti siinä mielessä että pienen kaivelun perusteella Saksalaiset ovat ilmeisesti keksineet jo tällaisen setin periaatteessa toisen maailmansodan aikoihin eikä se täten ole perusrakenteeltaan juurikaan muuttunut. Samanlaista kehitystähän on näkynyt esimerkiksi Esbit-keitinten osalta, mutta se on toinen asia se.
IIhan näin aluksi on todettava että aterimet tuntuvat todella jämäköiltä ja muutenkin suhteellisen ohuesta rakenteestaan huolimatta 200 gramman painolla oikein kestäviltä. Sitähän ilmeisesti se Saksalainen jaloteräs valmistusmateriaalina teettää, mikäli setin myynyttä Varustelekaa on uskominen.
Vaikka erällä en ole vielä tätä settiä päässytkään kokeilemaan, niin muutaman kokeilumuotoisen ruokailun perusteella tämä vakuutti minut välittömästi siitä että Luha saa jäädä nyt kotiin ja kaappiin hätävaravälineiksi. Erityistä plussaa on annettava siitä että nämä aterimet tosiaan ovat äärimmäisen hyvin mukana kulkevia juuri tuon fiksun kuljetusmuotonsa johdosta.
Jos nyt siis mietitään että tällaisen paketin hinta on noin 6,50€ ja kotimaisten valmistajien Luha voi hipoa helposti pariakinkymppiä, niin hienoinen ihmetys kyllä valtaa laskupään. Tälla Saksalaisen setin hinnalla saat neljä aterinta ja kotimaisella vain kaksi. Ylihintaa on havaittavissa ainakin kotimaan päästä. Jätän kuitenkin lopullisen päätännän jokaisen omille harteille siitä että kumman näkee sitten lopulta käyttökelpoisemmaksi, mutta omat preferenssini kyllä muuttuivat lähes täydellisesti tällaisen saatuani.
BW-aterinsetti
+ Hinta on oikein edullinen laatuun nähden
+ Eivät ollenkaan tunnu miltään halpa-aterimilta ohuesta rakenteestaan huolimatta
+ Helppo kuljettaa mukanaan
- Allekirjoittanut tarvitsee hiukan opastusta tuon purkinavaajatyökalun oikeaoppisessa käytössä!
Pienimuotoinen keitinvertailu
Oli tarkoitus kasata tuo teltta ja samalla esitellä sitä, mutta nytpä ei aikaa siihen ollutkaan. Sitten piti hieman paneutua noihin Haixin Airpower P3-varsikenkiin eli tuttavallisemmin maihareihin- mutta siihenkään ei nyt aika riittänyt. Kummallisesti kuitenkin aika riitti (teidän iloksenne) pienimuotoiseen yhden miehen keitintestiin.
Pitemmittä puheitta tarkoituksena tällä kertaa hieman kertoilla omia käyttökokemuksia kolmesta eri keitinvaihtoehdosta jota yksi tai maksimissaan kaksi ihmistä voisivat käyttää saatavilla olevan ravinnon lämmittämiseen niin halutessaan. Kaikki näistä ovat pienikokoisia, sillä juuri se on ollut eräs kriteeri jonka olen asettanut ehdottomaksi vaatimukseksi jokaisen keittimen osalta jonka olen hankkinut nyt ja viime aikoina. Näistä seikoista kumminkin lisää sitten itse arviossa.
Tässäpä siis arvosteltavat keittimet:
Vasemmalta alkaen löytyy Primuksen Mimer-kaasukeitin, keskellä Esbitin polttoainetablettikeitinalusta muutamalla Brittiläisellä Heksamiinitabletilla höystettynä ja viimeisimpänä todella perinteinen Ruotsalainen spriikeitin tuulensuojalla.
Ensiksi aloitetaan helpoimmasta päästä:
Primus Mimer kaasukeitin
Hinta: alan myymälöissä noin 30€
Saatavuus: yleisesti saatavilla retkeilyliikkeistä
Polttoaine: kaasupatruunat (jotakuinkin sekoitussuhteella Propaani/Butaani)
Kyseessä on siis perinteikkään firman perinteikäs kaasukeitinmalli. Itse sen käyttö on varsin helppoa kunhan vain hankit siihen sopivaa kaasua ja ruuvaat kaasupullon kiinni keittimessä sijaitsevaan vastakappaleeseen. Tämän jälkeen avaat keittimen kaasuvivun ja sytytät vapaavalintaisella sytytinmetodilla kaasukeittimen. Tämän jälkeen ruoanvalmistus sujunee ilman nokeentunutta astianpohjaa ja pitkällistä odotusta, sillä kaasukeittimillä on tapana lämmittää ruoka ihan kilpailukykyisessä ajassa verrattuna vaikkapa spriikeittimiin.
Miten tällainen sitten toimii eri sääolosuhteissa? Toistaiseksi vain kahdessa eri säätilassa tätä on testailtu ja sen pohjalta on todettava että kylmemmillä ilmoilla (eli talvella) on hyvä lämmittää vaikkapa kaasupatruunaa takin tai vastaavan sisällä jonkin aikaa että se hieman lämpenee ennen kuin sen liittää itse keittimeen. Nämä keittimet ovat myös aika herkkiä tuulelle, eli kannattaa huolehtia että keitin on hyvässä suojassa ennen sen käyttöä. Tähän tarkoitukseenhan on vissiin tullut jonkinlaisia tuulensuojiakin markkinoille, mutta itselleni on edelleen epäselvää että käykö sellainen juuri tähän Mimer-malliin.
Toinen huomioitava seikka näissä kaasukeittimissä on tietysti se että sen käyttämä kaasu sitten maksaa kuitenkin jonkin verran pitemmällä aikavälillä käytettynä. Tietysti voin pienenä neuvona joka minulle vain vähän aikaa sitten annettiin tätä koskien kertoilla, että aina ei kannata automaattisesti ostaa sitä kalleinta Primuksen omaa kaasua, vaan vaihtoehtoisesti samanlaista ja halvempaa kaasua löytyy muidenkin merkkien takaa kunhan vain etsii. Minusta on kuitenkin ihan kohtuullista maksaa siitä kaasusta sitäkin hintaa mitä se halvimmillaan on, sillä itselläni tuollainen purkki on ainakin ollut ihan riittoisa vaikken vielä mitään erityisen pitkiä reissuja sillä olekaan tehnyt.
Myös sen verran tämän Mimerin huollosta, että sitäpä ei nähdäkseni tarvitse juurikaan tehdä ellei se jostain syystä jotenkin ulkoisesti likaannu jostain syystä. Luonnollisesti siis tärkein huoltotoimenpide jonka Mimerille voi tehdä on yksinkertaisesti se että pitää sen erinäiset ulos- tai sisääntuloreiät puhtaina eikä päästä niihin mitään ylimääräistä.
Tässäpä vielä lyhyt yhteenveto Mimerista:
+ Keitin ei tosiaan tuota nokea ollenkaan astioiden pohjiin
+ Vähän ruoka-aineksesta riippuen tämä keitin lämmittää sen ihan mukavan kuumaksi lyhyessä ajassa
+ Mahtuu pieneen tilaan ja sillä pärjää ihan kohtuullisesti kaksikin käyttäjää
- Edullisen kaasun löytäminen voi joskus olla vaikeaa
Esbit-polttoainekeitin
Hinta: 5-20€ (isommille malleille)
Saatavuus: perusmalli Varustelekasta 5€, isommat (reittipiste.fi) noin 20€
Polttoaine: Heksamiinitablettipalat
Kun puhutaan “Esbit-keittimestä”, niin itseasiassa kyseessä on tällöin varsin harhaanjohtava termi. Itseasiassa suurimman työn tässä Esbit-kokonaisuudessa tekevät nuo polttoainetabletit, sillä itse “keitin” on vain kokoontaittuva alusta johon ruoka-astia asetetaan sen sisällön lämmittämisen ajaksi.
Näin pitemmittä puheitta voin kertoa että Esbit-polttoainetabletit ovat olleet pääasiallinen ruoanlämmitystapani erällä ennen kuin hankin tuon kaasukeittimen. Syynä tälle on ollut se että silloin kun tuo Esbit-setti on ollut mukanani niin ravintona on usein toiminut pääasiallisesti erinäiset puolivalmisruoat kuten pussikeitot ja pastat sun muut. Aluksi valmistin ne pakissa tai muussa astiassa, mutta lopussa hankin suoraan sellaisia puolivalmisruokia joissa oli tarpeeksi nestettä jotta ne pystyi valmistamaan suoraan siihen peltipurkkiin jossa ne olivat alunperinkin.
Mikäli ette ole jo kyseisen Esbitin toimintaperiaatetta arvanneet, niin kyseessähän on siis Heksamiinitabletti, joka sytytetään ja se sitten palaa kovalla liekillä useamman minuutin lämmittäen sen ruoan jonka alle se on istutettu palamaankin. Tabletista ei jää paljoakaan jäljelle itse alustaan muun kuin epämääräisen mustan töhkän ominaisuudessa, mutta sepä sitten siihen jääkin kiinni varsin perustavanlaatuisesti. Myös kaikki astiat joita Esbit-tablettien liekit ovat nuolleet saavat pohjiinsa ihanan musta kuorrutuksen jonka poispeseminen on aina yhtä työteliästä puuhaa sitten juoksevan veden tai muun vastaavan äärellä.
Itse näistä tableteista puhuttaessa niin Suomessa on käsittääkseni ainakin kahta eri valmistajan Heksamiinitablettia tarjolla. Ensinnä ovat nuo Esbitin omat tabletit, joita ainakin Varusteleka myy erittäin kohtuulliseen kolmen euron pakettihintaan kahdestakymmenestä tabletista. Sitten toinen samaisen putiikin myymä vaihtoehto ovat Brittiarmeijan vastaavia tabletteja, mutta hiukan isompikokoisina noin kahdeksan palan verran muistaakseni hiukan ylitse neljällä eurolla. Itse suosin näitä Brittitabletteja, sillä niiden isompi koko tosiaan tarkoittaa myös käytännössä sitä että ne palavat hiukan pitempään kuin Esbitin viralliset tabletit.
Minkälaista ruokaa tällaisilla tableteilla voi sitten valmistaa? Minusta tuntuu että enimmäkseen Esbitin käyttömahdollisuuksia pahasti aliarvioidaan, sillä aika useasti saa lukea tarinaa siitä kuinka yksi pala ei kuulemma riittänyt edes kahvikupilliseen tarvittavan vesimäärän lämmittämiseen kunnolla. Itse taasen olen saanut pussipastaa ja pussikeittoja todella kuumaksi asti ihan yhdelläkin palalla. Myös ihan kohtuullisen määrän vettä saa sillä yhdelläkin tabletilla kuumaksi asti, eikä ainakaan minusta tuntunut ettäkö vesi olisi ollut mukamas jotenkin liian kylmää. Paras tapa kuitenkin on itse muodostaa mielipiteensä tämän Esbitin tai tablettikeittimien käyttömahdollisuuksista ylipäätään itse niitä kokeilemalla. Vinkiksi niiden todella hyvään ja oikeaoppiseen käyttöön annan Militesin ohjeen, joita tulee jokaisen tällaisen omistavan persoonan tutkailla huolen kanssa.
Miksi sinun tulisi siis valita Esbit-keitin tai vastaava? No, hinta on ainakin halpa ja koko on todella pieni. Tabletitkaan eivät aivan älyttömästi maksa ellet meinaa ruveta joka päivä niillä aterioitasi lämmittämään, mutta todettavahan se on että nopeampaa jälkeä saat jälleen aikaiseksi kaasukeittimellä. Tablettikeittimet ovat kuitenkin siinä mielessä oikein hyvä vaihtoehto, että ne vievät melkeinpä vähiten tilaa näistä kolmesta vaihtoehdosta niin itse keittimen kuin tablettienkin osalta. Tämä on siis hyvä vaihtoehto harkintaan vaikkapa autoon, veneelle tai mökille ruokien lämmittämiseen.
Mainittakoon vielä että löysin eräästä nettikaupasta ilmeisesti tuota pienempää standardimallia isomman Esbit-keitinalustan. Ilmeisesti se oli tarkoitettu pienemmille kattiloille tai vastaaville, mutta en suoraa sanottuna pidä moista hyvänä ideana sen johdosta että kattilasta kun rupeat sitten tuota mustaa töhkää pesemään, niin sitäpä sitten saatkin tehdä aika pitkään ja hartaasti astian pohjan koosta johtuen. On siis todettava että parhaimmillaan nuo Esbitit ovat pieniä kenttäastioita käytettäessä tai ihan rehellisesti peltipurkkien tai vastaavien sisään keiteltäessä.
Mukaan vielä kuva keittimen käytöstä kuivaharjoitteluna, jolloin keitin on taiteltu siten että peltipurkki mahtuu sen päälle lämmitettäväksi. Seuraavaksi sitten pitäisi sytyttää tuon jalustan sisällä oleva tabletti ja odottaa ruoan valmistumista välillä sekoitellen. Huomioikaa myös käytännöllinen tablettien yksittäispakkaustapani Minigrip-pusseihin sijoitettuina.
Yhteenvetoa Esbit-tablettikeittimistä:
+ Halpa
+ Mahtuu pieneen tilaan
- Tuottaa paljon mustaa nokea ja moskaa niin itse astiaan kuin jalustaankin. Tämä alkaa hajottamaan ennen pitkää ketä vaan varsinkin parin päivän käytön jälkeen (ja jonka johdosta itsekin siirryin kaasuun).
Ruotsin armeijan spriikeitin
Hinta: 3,73-15€
Saatavuus: Saatavuus niin Ruotsin kuin Suomenkin puolella heikompi nykyään, mutta Savenmaalla (Savenmaa.fi) on tällä hetkellä halvin kokonaisuus hintaan 3,73!
Polttoaine: Useimmiten denaturoitu sprii (vaikkapa Marinol tai Hyvätuli)
Nyt lähdetään sitten totaalisesti ns. “Old School”-puolelle näiden keitinten osalta. Itselläni tämä kyseinen keitin on ollut noin kymmenisen vuotta ja se kieltämättä näkyy ainakin tuossa itse keittimessä. Onneksi minulla on kuitenkin toinen aivan tuliterä ja käyttämätön odottamassa sitä päivää kun tai jos tuo alkuperäinen sanoo itsensä irti. Vaikka tämä keitin onkin se viimeinen vaihtoehto käytössäni enää nykyään, niin on sillä kumminkin lämmitelty kaikenlaista ruokaa jos toistakin aikanaan ja onpa se tosiaan ihan ensimmäinen “kenttäkeittimeni” jonka aikanaan ostin.
Yleensä kun tuollaisen Ruotsalaisen keittimen ostaa koko pakettina, niin mukanahan tulee itse tuo pieni pyöreähkö keitinosa, musta iso pömpelimäinen tuulensuoja sekä sitten valkoinen polttonesteen säilytysastia ja joskus jopa ihan Ruotsalainen pakkikin. Itseasiassa tuo koko keitin on mitoitettu siten että sitä olisi tarkoitettu käytettäväksi tuon pakin kanssa, vaikka olen kyllä onnistunut lämmittämään ruokaa hieman muissakin astioissa kuin vain siinä pakissa sen avulla.
Ihan ensimmäiseksi on todettava että yleisesti ottaen Spriikeittimillä lämmittäminenhän ei ole nopean ihmisen puuhaa. Siksi minusta onkin vähän outoa että armeijassa vielä jaetaan samalla periaatteella toimivia Trangioita ja sen laitoksen yleisen kiireyden ilmapiirin huomioonottaen olen kyllä kuullut tarinan jos toisenkin siitä miten spriikeittimellä on saatu aikaiseksi vain puoliraakoja nuudeleita tai jäistä hernekeittoa.
Kun tuollaista spriikeitintä käyttelee, niin ideanahan on tosiaan kaataa sitä haluamaansa polttonestettä sen keitinosan sisuksiin ja sytyttää se sitten tulitikulla. Tämän jälkeen sen päälle kasataan tuo tuulensuoja ja sen sisässä olevat tukijalat taitellaan auki pakkia varten. Lopuksi pakki asetetaan hökötyksen sisään ja aletaan odottelemaan. Spriikeittimellä ruoan valmistus tosiaan kestää jonkin aikaa kuten aiemmin todettu, mutta aika monelle jo se sinänsä tuo aika rankan sentimentaalisia muistoja mieleen ja on täten täysin hyväksyttävä asia ja ominaisuus. Itse polttonesteen valinnassa kannattaa olla tarkkana, sillä näilläkin keittimillä on tapana mustata sitten lämmitysastioiden pohjaa aina joko enemmän tai vähemmän. Annan kuitenkin sellaisen vinkin että Marinol-merkkinen neste palaa ihan kohtuullisen puhtaasti, eli jättää aika vähän mitään nokea astioiden pohjaan. Omien kokemusten perusteella (Marinol, Sinol, Hyvätuli) sitä nokea kuitenkin tulee olemaan astioiden pohjalla, eli samanlaiseen helppouteen tällä ei päästä niin kuin vaikkapa kaasukeittimissä.
Myös toinen huomioonotettava seikka tässä keittimessä on se että tämä tuulensuoja joka siihen mukaan kuuluu ei kyllä todellakaan ole erityisen hyvin mitoitettu. Se on aika iso ja viekin jonkin verran tilaa siinä vaiheessa kun vaikkapa kantolaitteeseen pitäisi mahtua kolmen päivän juomavedet, ruoat ja vaatetus. Erityisen kätevähän tämä ei siis siinä mielessä tosiaankaan ole, mutta toisaalta jos oikein niukalle linjalle lähdetään, niin eihän sitä tarvitse kuin tuo pelkän keitinosan mukaansa. Olen kuitenkin huomannut että varsin talvella ja tuulisina päivinä tuo tuulensuoja oli kyllä tarpeen ihan riittävästi. Sitä on siis melkeinpä otettava tuo musta pömpeli mukaansa jotta ruokaa saisi aikaiseksi kohtuullisella aikataululla.
Positiivinen puoli näissä spriivehkeissä on myös se että tuo liekki on harvinaisen itsepintainen palamaan vaikka hieman tuulisikin. Kerran kun se siis syttyy niin sen saa palamaan vaikka hieman tuulisikin. Kuitenkin pohjimmiltaan nämä Spriivehkeet jakavat samat ongelmat kuin vaikkapa nuo tablettikeittimetkin siinä mielessä että kun ne nokeavat lämmitysastioiden pohjia, niin niitä saa sitten olla pesemässä mielellään aika useasti. Minusta siis tällaisen mukanaan kiikuttaminen usean päivän tai viikonkin reissuun niukoilla vedenkäyttömahdollisuuksilla ei ole viisasta ja täten tällainen onkin fiksu pitää mukanaan vain silloin kun sitä voi lähes alinomaan mennä pesemään.
Yhteenvetona:
+ Loppupeleissä kuitenkin aika halpa paketti kokonaisuudessaan noinkin monesta eri osasta
+ Armeijatavarana varmasti kestävää ja pitkäikäistä
- Ruoan tekeminen vaatii sitten tämän kanssa aikaa
- Nokeaa joka tapauksessa vähän astioita
Mainos